4. Opiskelu Lyskassa

Syys­kuun 1. päi­vä­nä 1947 Nypi ky­syi nau­ku­val­la ää­nel­lään mai­neik­kaan, En­ge­lin piir­tä­män Kuo­pi­on Ly­se­on 1. ker­rok­sen käy­tä­väl­le ker­ty­neel­tä poi­ka­jou­kol­ta: ”No niin, nos­te­taan­pa käsi ne, jot­ka tah­to­vat ot­taa ve­nä­jän en­sim­mäi­sek­si vie­raak­si kie­lek­si?” Yh­tään kät­tä ei nous­sut. ”No niin, teh­dään­pä käy­tä­väl­le pari­jono!” Pari­jono muo­dos­tui ja Nypi heit­ti ra­haa ja osoit­ti va­sem­man­puo­leis­ta jo­noa ja nau­kui: ”Tämä jono me­nee A-luo­kal­le lu­ke­maan ve­nä­jee pit­kä­nä ja tämä B-luo­kal­le eng­lan­tia.” Minä mars­sin A-jo­non hän­nil­lä ve­nä­jee lu­ke­maan liu­ke­ne­mat­ta B-jo­noon ku­ten jot­kut A-jo­non hän­tä­pääs­sä seis­seet. B-luok­ka­lai­sia oli­kin enem­män kuin mei­tä rys­sän-lu­ki­joi­ta. Ve­nä­jä toi mi­nul­le osan elan­nos­ta­ni, jopa ”mai­net­ta ja kun­ni­aa”. Täs­sä ava­ruus­e­vers­ti Juri Ga­ga­ri­nin kera As­kon edus­ta­ja­na Mos­ko­van mes­suil­la 1966 sen jäl­keen kun olin myy­nyt (lah­joit­ta­nut) Ju­ril­le 4 TV-tuo­lia.[1] Olen nyt kii­tol­li­nen täs­tä ”kou­lu­demo­kra­ti­as­ta”.

Aloi­tin Lys­kan 10-vuo­ti­aa­na ja olin luok­ka­to­ve­rei­ta­ni vuo­den jopa kak­si nuo­rem­pi ja pie­nin. Jou­duin ala­luo­kil­la alen­tu­van hy­mäh­te­lyn koh­teek­si, kos­ka en pär­jän­nyt isom­mil­le­ni ur-hei­lus­sa. Kou­lu­kiu­saa­mis­ta nyky­mie­les­sä se ei ol­lut. Opin-nois­sa olin par­haim­pia. Tai­vas­tam­me syn­ken­si ma­ti­ka­no­pe ”Let­tu” (Tuo­mas Ohu­kai­nen), joka pur­ki tur­hau­tu­mis­taan mei­hin ”tyh­miin” sää­li­mät­tö­mäl­lä ival­la. Kes­ki­kou­lun päät­ty­es­sä Let­tu kan­nus­ti mi­nua näin: ”Riek­ki­sen ma­te­maat­ti­set ky­vyt so­pi­vat pa­rem­min sau­nan­läm­mi­tyk­seen kuin lu­ki­oon.” Me­nin lu­ki­os­sa kie­li­lin­jal­le ku­ten suu­rin osa A-luo­kan rys­sän­lu­ki­jois­ta.

Kes­ki­kou­lun eli vii­den­nen luo­kan päät­ty­es­sä tee­tim­me sil­loi­sen pe­rin­teen mu­kai­ses­ti ho­pei­set luok- luok­ka­ka­sor­muk­set. Pöl­lö ku­vaa tie­tys­ti vii­saut­ta. Sisä­puo­lel­le oli kai­ver­ret­tu nimi­kir­jai­met eli T.R. ja jos­ta­kin syys­tä teks­ti ”Pui­jo”. Sor­mus on tal­lel­la, jos­kin on ala­o­sas­taan kat­ken­nut.

Sak­san ja rans­kan leh­to­ri le­gen­daa­ri­nen Uuno ”Uki” Hil­tu­nen huu­si väli­tun­ti-val­vo­ja­na: ”Jos minä hei­tän täs­tä vä­lis­tä kir­veel­lä, niin puo­lel­ta me­nee pää hal­ki”, jos pari­jo­not oven edes­sä ei­vät ol­leet kel­lon soi­tua suo­rat. Uki ta­koi sak­saa op­pi­lai­den pää­hän neli­si­vui­sel­la ”Las­ten pa­ras ta­va­ra”-kie­li­o­pil­la, joka se­lit­ti sak­san­kie­len kno­pit. Uki pil­las­tui erään Pert­ti Pa­sa­sen ”hen­ki­löä­ni louk­kaa­vis­ta kon­ven­tin sket­seis­tä” ja il­moit­ti Ny­pil­le: ”Joko Pa­sa­nen läh­tee tai minä läh­den.” Pa­sa­nen läh­ti, tuli yli­op­pi­laak­si Ii­sal­mes­ta ja ra­dio- TV- ja fil­mi­täh­te­nä  koko kan­san ”Spe­dek­si” [2].

Minä en voi­nut naut­tia Ukin ope­tuk­ses­ta. Ha­lu­sin ot­taa lu­ki­os­sa ly­hyik­si kie­lik­si sekä eng­lan­nin että sak­san. Nypi kut­sui mi­nut pu­hut­te­luun: ”Kyl­lä si­nul­la on oi­keus opis­kel­la kum­paa­kin kiel­tä. Sat­tuu vain ole­maan niin, että ne tun­nit on pan­tu sa­maan ai­kaan luku­jär­jes­tyk­seen. Kuo­pi­on Ly­se­on luku­jär­jes­tys pi­tää muut­taa, jos Riek­ki­nen pi­tää kiin­ni aja­tuk­ses­taan.”  Riek­ki­nen ei pi­tä­nyt, mut­ta sitä otti pää­hän niin, että osti kir­ja-kau­pas­ta kir­jan ”100 tun­tia sak­saa itse­o­pis­ke­li­joil­le”.  Sak­san ti­lal­le toi­sek­si ly­hy­ek­si otin la­ti­nan. La­ti­na (”Ma­ter lin­guo­rum”) eli kiel­ten äiti ava­si ovia kaik­kien kiel­ten, jopa ve­nä­jän, ety­mo­lo­gi­an ym­mär­tä­mi­seen.

Opet­ta­jis­tam­me mie­lee­ni jäi­vät his­to­ri­an opet­ta­ja Rei­no Män­ty­lä ja ruot­sin opet­ta­ja, luo­kan­val­vo­jam­me He­le­na Häi­kiö, joka suri kans­sa­ni, kun ”var­ma lavi” ruot­sis­sa sor­tui 9 pis­teen vir­hee­seen. Kään­sin ”drygt” (run­saas­ti) jok­si­kin ver­bik­si!

Vuon­na 1952 V-luo­kan ret­kel­tä Hel­sin­kiin ote­tus­sa ku­vas­sa nel­jä lys­ka­lais­ta Suo­men­lin­nan lau­tal­la. Mi­nus­ta oi­ke­al­le on Mart­ti Ahti­saa­ri, B-luo­kal­ta. Jos sil­loin oli­si ar­vuu-tel­tu, ke­nes­tä voi­si tul­la Suo­men pre­si­dent­ti, sor­mi osoit­tai­si mi­nua, olin­han luo­kan prii­mus!  Huom!  Sa­man­lai­set pop­lii­ni­ta­kit!

[1] Ky­syin, ai­ot­ko vie­lä ava­ruu­teen. Juri nau­roi ja ta­put­ti vat­saan­sa: ”Ei täl­lä ma­hal­la!”

[2] Pert­ti oli ko­men­nel­lut jää­kie­kos­sa hi­tai­ta kans­sa­pe­laa­ji­aan ”speed up, speed up!”  Spee­dis­tä tuli  sa­vok­si Spe­te, jon­ka ete­län ym­mär­tä­mät­tö­mät muun­si­vat Spe­dek­si!